Koulutuksessa istuneen kokemuksia..

Yksin&kaksin –hankkeen hanketyöntekijä Jonna Oksanen piti Seinäjoen elinkeinotalolla seksuaalikasvatukseen liittyvää koulutusta 3.helmikuuta. Koulutuksen nimi oli Seksuaalikasvatusta autismin kirjolle. Koulutus kesti neljä tuntia, ja välissä oli kahvitarjoilu. Osallistujia oli yhteensä 27 ja suuri osa heistä ilmaisi tekevänsä ohjaustyötä erityisryhmien kanssa. Jotkut myös kertoivat keskustelleensakin jo ohjattaviensa kanssa ihmissuhdeteemoista. Koulutuksessa sivuttiin lyhyesti Yksin&kaksin –hankkeen historiaa; itselleni oli uutta tietoa se, että hanke oli alun perin tehnyt työnjakoa toisen, SENSO-nimisen seksuaalikasvatushankkeen kanssa, joista jälkimmäinen keskittyi vahvemmin autististen, ja säätömme hanke taas asperger-ihmisten seksuaaliseen kasvattamiseen ja materiaalin tuottamiseen heille. Ajan kuluessa oivallettiin, että tällaisen jaon ohella on kannattavaa vahvistaa sosiaalisten taitojen oppimista yhtä lailla molempien ryhmin kohdalla.

Koulutuspäivä sisälsi myös hieman tehtäviä, joissa muun muassa analysoitiin ryhmissä sarjakuvapätkien hahmojen ihmissuhdekäyttäytymistä, joiden pohjalta yritettiin muodostaa mahdollisimman toimivia pelisääntöjä treffitilanteisiin. Tehtiin myös mielipidejanaharjoitus, jossa sai kunkin esitetyn väittämän kohdalla valita paikkansa KYLLÄ ja EI –päätepisteiden väliltä. Koulutuksessa annettiin myös kirja- sekä elokuvavinkkejä. Vinkattu kirja oli Andrea Hollomotzin Learning difficulties and sexual vulnerability: a social approach vuodelta 2011. Vinkattu elokuva taas kertoi raskaaksi tulleesta nuoresta kehitysvammaisesta naisesta, Dorasta, sekä hänen vanhempiensa suhtautumisesta asiaan. Elokuvassa Dora huomaa lisäksi oman seksuaalisuutensa heräävän ja haluaa kokea sellaista läheisyyttä, mitä huomaa ympäristössään ihmisten kokevan toistensa välillä. Kyseisestä elokuvasta lisää täällä: https://hanketyolainen.wordpress.com/2015/08/31/elokuva-doran-seksuaalisuuden-heraamisesta-vai-sittenkin-vanhempien-seksuaalisista-neurooseista/. Näiden lisäksi informoitiin Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Seksuaalikasvatuksen tueksi -julkaisusta (toim. Katriina Bildjuschkin). Hyödyllistä materiaalia jaettiin myös mukaan otettavaksi. Myös Senso-hankkeen sosiaalisiin tarinoihin ja kuvituksiin kannustettiin tutustumaan.

On hyvä pääsääntöisesti muistaa olla jakamatta omia kokemuksiaan seksuaalikasvattaessaan, ellei hallitse ns. harkitun jakamisen taitoa, jota seksuaaliterapeutit voivat työssään hyödyntää. Vaikka nuori ohjattava olisikin vielä monilta osin lapsenmielinen, kannattaa alkaa puhua kehonmuutoksista siinä iässä kuin niitä keskimäärin alkaa tapahtua. Ihmissuhdetaidot karttuvat autistisilla usein sinnikkään opettelun kautta, sillä sanattomien viestien tulkinta on usein heikkoa. Vaikka tätä nykyä on Suomessa seksuaalikasvatuksenkin määritelty kuuluvan opetussuunnitelmaan, se mitä sen puitteissa tarjotaan ei kaikkien kohdalla aina välttämättä riitä esimerkiksi juuri nonverbaalisten taitojen tarpeeksi hyvän kehittymisen tueksi. Ohjaajan on hyvin tärkeä tiedostaa, millaista tietoa hän osaa ja voi antaa, ja milloin taas olisi tarpeen kääntyä jonkun seksuaalialan erityiskoulutuksen saaneen puoleen.

Seksuaalikasvatus erityisryhmille on tärkeää erilaisen maailman- ja sosiaalisten sääntöjen hahmotustavan vuoksi, jotta kanssakäyminen keskenään erilaisten ihmisten kanssa sujuisi helpommin. Erilaisten, ennen kaikkea sosiaalisten hahmotus-, ajattelu- ja päättelytapojen sekä –taitojen johdosta väärinymmärretyksi tai jopa hyväksikäytetyksi tulemisen vaara suurempi kuin keskimäärin. Ajan myötä karttuneiden ikävien palautteiden ja kokemusten ansiosta seksuaalisia asioita kohtaan voi autistisilla syntyä pelkoja tai jopa vastenmielisyyttä – siksi jotkut heistä saattavat jopa ottaa itselleen aseksuaalin roolin syystä, ettei haluttua tai oletettua edistystä ole tapahtunut, vaikka toiveita ja tarpeita ihmissuhderintamalla kokisikin. Jotkut autismin kirjon ihmiset voivat kokea parisuhteen ja sen mukanaan tuoman kompromissien tekemisen tarpeen rajoittavan esimerkiksi omaan elämään muodostuneita tarkkoja rutiineja tai täysivaltaista uppoutumista omiin erityismielenkiinnonkohteisiin. Kompromissien tekotarpeen voi odottaa korostuvan, mikäli potentiaalinen kumppani ei jaa samoja kiinnostuksenkohteita ainakaan yhtä vahvasti.

Motivoiminen eteenpäin pyrkimisen ja uusien aloitteiden teon suhteen on tärkeää – kuten kaikkien kohdalla – vaikka takapakkeja tulisikin. Yleisesti toimivaksi ajateltu neuvo: ”Ole oma itsesi” ei välttämättä olekaan paras autistiselle ohjattavalle, sillä hän saattaa ymmärtää silloin niin, että voi käyttäytyä melkein miten tahansa, mikä on itselle ominaista, vaikkei se olisi muiden silmissä suotavaa sosiaalisissa tilanteissa. Parempi neuvo voisi olla vaikkapa seuraavankaltainen: ”Älä jännitä uusia ihmisiä tai tilanteita, tee mistä pidät ja toimi kuten hyvältä tuntuu, mutta muista huomioida ja kuunnella muitakin.”

Myös erilaisia seksuaalisia  suuntautumisia ja sukupuolia sivuttiin, joista kaikki eivät välttämättä ole monille termeinä tuttuja, vaikka määritelmät olisivatkin yksinkertaisia, tai sitten määritelmien osalta ei ole vielä välttämättä syntynyt yhtä, tarkkaa selitystä termille, vaikka se vaikuttaisikin olevan varsin yleisesti tunnettu (esim. panseksuaalisuudelle huomattiin löytyvän vähän toisistaan poikkeavia määritelmiä). Autismin kirjolla seksuaalista moninaisuutta esiintyykin hyvin kattavasti, ja koska he tarvitsevat paljon tukea ja ohjausta monella elämänalueella, on heidän yksityisyyteensä suhteen oltava entistä tarkempi, sillä omiin päätöksiin ja yksityisyyteen on heilläkin yhtäläinen oikeus muiden joukossa. Luennointi vaikutti hyvin suvaitsevaisilta, ja kaikenlaisia sukupuoli-identiteettejä ja seksuaalisia suuntautumisia esiteltiin yhtä hyvinä sekä tasa-arvoisina.

Tekstin kirjoitti järjestöavustaja Heidi Ojala

Mitä yhteistä on seksuaali- kasvatta- misella ja koirien kouluttamisella?

Minä kasvatan, sinä kasvatat, hän kasvattaa, me kasvatamme, te kasvatatte, he kasvattavat.

Afrikassa koko kylä kasvattaa. Sitä monet pitävät ihanteena täälläkin, mutta sopiiko kasvattamisen auktoritatiivinen asetelma (jossa on kasvattaja ja kasvatettava) ylipäänsä kuvaamaan tilannetta, jossa paitsi keskustellaan ihmiselämän kahdesta tärkeästä asiasta, seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista, opitaan usein kummatkin, sekä ohjattava että ohjaaja.

Lapsia kasvatetaan, aikuisia ei. Tätä jakoa moni pitää helpottavana vedenjakajana asiassa.

Mutta kasvatetaanko lapsia? Ja ennen kuin ehdit ajatella pidemmälle, korjaan että en tarkoita tällä sitä, että diginatiivien lasten (lasten jotka ovat syntyneet netin, somen, IPadien ja älypuhelinten valtakaudella) kasvatuksen joskus sanotaan siirtyneen ainakin osittain lähiyhteisöltä julkisille toimijoille.

Tarkoitan lasten kasvattamisen kyseenalaistuksella sitä, että kasvavatko lapset sittenkin itse heidän kasvattamisen sijaan? Tällöin toimijuus on lapsella: kun lapsi tekee jonkun asian ”sattumalta” oikein, oikea käytös ”poimitaan” ja hänet palkitaan toivotunmukaisesta käytöksestä kiitoksella tai kehulla. Palkkio ohjaa lasta toistamaan hyvän käyttäytymismallin. Ja lapsi kasvaa.

Paitsi lasten kasvattamisesta, tämä ohjaamisen malli on tuttu koirien maailmasta. Hyvä kouluttaja on aina valppaana ”nappaamaan” koiran oikein tekemisen ja palkitsemaan koiransa oikealla hetkellä.

Seksuaalikasvatukseen kuuluu olennaisella tavalla paitsi seksuaalihyvinvointia tukevan tiedon jakaminen, myös ihmissuhdetaitojen vahvistaminen. Yksin ja kaksin -hankkeen pääkohderyhmän, autismin kirjon henkilöiden kanssa ohjattavien sosiaalisten taitojen parantaminen on usein jopa ensisijaista, kun tavoitellaan mielihyvää tuottavia romanttisia ja seksuaalisia suhteita.

Etenkin sosiaalisten taitojen vahvistamisessa ohjattavan hienovarainen ohjaaminen toivotusta käytöksestä palkitsemisella toimii usein paremmin kuin oikeiden toimintamallien pitkän kaavan mukaan opettaminen. Tällöin voi kehuna ohjattavalleen sanoa esimerkiksi ”kunnioitit hienosti toisen ihmisen yksityistä tilaa pitämällä käsivarsietäisyyden vieraaseen ihmiseen”, tai että ”tervehdit hienosti luokkatoveriasi tänä aamuna.”

Kehu tai muu palkinto on motivaattori, joka kannustaa toistamaan toivotun käytöksen. Autismin kirjosta ja ihmissuhteista kirjoitetun kirjallisuuden mukaan henkilön motivointi on erityisen tärkeää, jos  sosiaalisissa ja ihmissuhdetilanteissa toimimista halutaan parantaa.

Toki välillä tarvitaan oikean tiedon ”kaatamista ylhäältä päin”. Eväitä, joista ohjattava voi ammentaa.

Pitäisikö siten seksuaalikasvattamisen sijaan puhuakin esimerkiksi seksuaaliohjauksesta?

Sekä koirien kouluttamisessa että seksuaalikasvatuksessa hyvän käytöksen nappaava, herkkä ja hienovarainen ohjausote on usein parempi kuin auktoriteettiasetelmaan nojautuminen.

Messuilua yksistään ja kaksistaan

Esittelimme hanketyöntekijä Jonnan kanssa elinvoimaista Yksin & Kaksin -hanketta Tampereen apuvälinemessuilla, joissa itse olin mukana 5. marraskuuta. Väkeä kulki ohi paljon, ja yritimme saada napattua mahdollisimman monen huomion. Silloin kun joku kulki läheltä ja kiinnostuneenoloisena ohi, kutsuin katselemaan materiaalejamme lähempää. Saimme kehuja tärkeän aiheen parissa työskentelystä. Positiivista palautetta tuli myös sellaisilta, joille autismi ei ollut kovin tuttu käsite, mutta jotka olivat yleensä mielissään seksuaalisesta valistamisesta, varsinkin jos sitä ei juuri heidän nuoruudessaan ollut ollut tarjolla.

Järjestöavustaja Heidi Ojala (vas.) ja hanketyöntekijä Jonna Oksanen valppaana Yksin ja kaksin -hankkeen messuständillä vuoden 2015 Apuvälinemessuilla.

Monilla ohikulkeneilla ikäihmisillä oli hieman sellainen ajatusmalli, etteivät tällaiset aiheet enää niinkään palvele heidän ikäisiään, vaikka seksuaalisuus voidaan ilman muuta nähdä täysin iästä riippumattomana, luonnollisesti ihmiselämään kuuluvana asiana. Korostimme esitellessämme myös sitä tosiasiaa, että seksuaaliset kysymykset voivat tulla joillekin autismin kirjolaisille ajankohtaisiksi vasta lähempänä keski-ikää. Sen rinnalla, että seksuaalinen identiteetti voi olla pitkään hahmottumaton, tällä osalla väestöä ilmenee toisaalta enemmän sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta kuin keskimääräisesti.

SEKSU eli Seksuaaliterveyttä ja suhdetaitoja –opas oli meillä myynnissä seitsemällä eurolla, ja koska hintaa ei ollut näkyvillä kuin pienissä lapuissa, joista oli saatavilla mukaan Jonnan yhteystiedot myöhempää tilaamista varten, täytyi olla valppaana, ettei kukaan nappaa vain mukaansa luullen opasta ilmaiseksi. Sarjakuvatehtävään, jossa sarjakuvanäytteiden pohjalta oli tarkoitus luoda sosiaalisia toimintasääntöjä, ei vielä tuona päivänä tartuttu.

Lisäksi muutamia juuri Youtubessa julkaistuja videoita ihmissuhdetaidoista pyöri taustalla koneellamme – niitäkin mainostimme ahkerasti.

Kovasti oltiin kiinnostuneita Yksin ja kaksin -hankkeen järjestämistä seksuaalikasvattajan koulutuksista, ja muutama kävijä kertoi jo niihin ilmoittautuneensa. Oli mukava, kun kysymyksiä ja keskusteluakin heräsi, niin markkinointikokemus ei jäänyt pelkästään samojen lauseiden toistamiseen yhä uusille kävijöille.
Hyvät kengät olivat pitkässä seisonnassa todellakin tärkeitä, samoin taito houkutella ihmisiä asioidemme äärelle. Vähän väliä ehti kiertelemään messualueella, josta mukaan tarttui mielenkiintoisia ja hyödyllisen tuntuisia esitteitä mm. Neurologisten vammaisjärjestöjen, Aivoliiton, Sanamaailman, Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin sekä erityistä tukea tarvitseville oppijoille suunnatun Bovallius-ammattiopiston esittelypisteiltä. Jopa Lymed-nimisten lääkinnällisten tukivaatteiden esitteestä löytyi kerrontaa 3D-tukivaatteista, joita voidaan käyttää esimerkiksi CP-vammaisten, sekä autististen lasten ja aikuisten neurologisessa sekä erilaisten fysiologisten vammojen fysio- ja toimintaterapiassa.

Teksti: Heidi Ojala, järjestöavustaja, Autismisäätiö

PS. KATSO YKSIN JA KAKSIN -SEKSUAALIKASVATUSHANKKEEN OPASTUSVIDEOT SOSIAALISISTA TILANTEISTA JA SEKSUAALITERVEYSTIEDON HAKEMISESTA YOUTUBESTA (www.youtube.com) HAKUSANOILLA:

Yksin ja kaksin: Miten ilmaisen kiinnostuksen toiseen ihmiseen?
Yksin ja kaksin: Sovelias kosketus
Yksin ja kaksin: Mitä, mistä ja keneltä kysyä, kun seksuaalisuus mietityttää?
Yksin ja kaksin: Vinkkejä rentoutumiseen

Elokuva Doran seksuaali- suuden heräämisestä… vai sittenkin vanhempien seksuaalisista neurooseista?

Espoo Cine -elokuvafestivaaleilla kukki viime viikolla helmi, joka käsitteli seksuaalisuutta herkästä näkökulmasta: nimittäin sveitsiläisen ohjaaja Stina Werenfelsin draama Dora or The Sexual Neuroses of Our Parents (2015).
Elokuvassa nuori nainen nimeltä Dora löytää ensin kehonsa ja sen seksuaalisuuden ja havahtuu huomaamaan ympärillään tapahtuvan toisten ihmisten seksuaalisia kohtaamisia. Aihe alkaa kiinnostaa Doraa yhä enemmän, ja Dorakin haluaa päästä kokeilemaan.

Doran keski-ikäiset vanhemmat kipuilevat rajojen asettamisen kanssa, ja huomaavat pian että kaikkeen tyttärensä kohtaamaan he eivät pysty vaikuttamaan: Dora ajautuu tuntemattoman miehen kanssa seksisuhteeseen, joka saa alkunsa hyväksikäytöstä mutta saa kuitenkin jokusen romanttisenkin sävyn myöhemmin.
Kaiken keskiössä elokuvassa kuitenkin on – tahtomattakin – Doran kehitysvamma, joka on jättänyt Doran mielen lapsenomaiselle tasolle.

Elokuvaa katsoessani tunnistin itselläni Doran vanhempienkin arvaten läpikäymiä ajatuksia:

1. On tärkeää tukea omaa lastaan tuntemaan oman kehon osat ja seksuaaliset teot (tämä on tutkimuksen mukaan myös parhaiten seksuaaliselta kaltoinkohtelulta suojaava taito). Mutta sitäkin tärkeämpää on rohkaista häntä elämään elämää, josta omaan seksuaalisuuteen tutustuminen ja sen hyväksyminen tekee täyden.
2. Turvataidot suojaavat. On tärkeää tietää, milloin vieras ihminen voi olla uhaksi omalle keholle ja seksuaaliselle hyvinvoinnille. Kuitenkaan pelottelematta vieraasta ihmisestä kiinnostumisen olevan järjestäin vaarallista.
3. Jokaisen polku omaan seksuaalisuuteen tutustumisessa ja romanttisten ihmissuhteiden opettelussa on ainutkertainen ja ajoittain kivikkoinen. Silti vahvahko oma erityisyys voi nostaa tuen tarvetta tällä polulla: kun kaadutaan, noustaan ylös, joko omalla sinnikkyydellä tai toisen avulla.
4. Jokaisella meistä on kiistaton oikeus nauttia omasta seksuaalisuudestaan. Riippumatta siitä, miten itsenäiseen elämään pystymme taidoillamme.

Kun Doran vanhemmat joutuvat nokikkain yllä olevien asioiden kanssa, he ovat pohdinnoissaan ja tekemisissään väistämättä omien kokemustensa ja uskomustensa vankeja. Mikä tärkeintä, ohjatessaan Doraa he kuitenkin pyrkivät parhaansa mukaan haastamaan omia käsityksiään ja omaksumaan uutta: kuten että myös erityinen nuori aikuinen voi olla seksisuhteessa, ja että heidän tyttärensä voi saada myös vauvan, vaikka ei pystykään siitä yksin huolehtimaan.

Edellisistä aatoksista huolimatta elokuvan tärkein viesti lieni kuitenkin Doran: tärkeää on saada elää. Ja elämä, joskus hyvin syvistä notkoistaankin huolimatta, lopulta kuitenkin useimmiten kantaa.

Dora or the Sexual Neuroses of Our Parents on hyvä filmi nähtäväksi, ihan jokaiselle meistä.

Tuotanto-studiolla

Perjantaina töissä oli jännä hetki. Toimistollamme nimittäin kuvattiin Yksin ja kaksin -hankkeessa tuotettavia sosiaalisten tilanteiden videoita. Videoissa näyttelevät ammattinäyttelijät. Näyttelijät ja kuvaustiimi  kuvasivat täällä kirjastossa tapahtuvan kohtauksen, jossa yhdessä etsitään seksuaalisuuteen liittyvää luotettavaa ja oikeellista tietoa.

Kirjaston virkaa ajoi toimistohuoneemme kirjahylly. Ennen kuvaustiimin saapumista kuvauksen tapahtumapaikka valmisteltiin kuvausta varten.

Ready, set, action!

Taittajalla täysi työ..

Tässä hankkeessa tuotettu ensimmäinen kirja, SEKSU-opas, on nyt kaikilta osiltaan valmis, kun tänään sain vielä kirjan alkuun tulevan ”Lukijalle”-tekstin taittajalle.

Taiton jälkeen kirja menee painoon, josta se tulee ulos kesäkuussa, jos kaikki sujuu hyvin. Pitäkäähän peukkuja!

Ihana valo

Se on täällä taas, valo.

Aamulla on helpompi herätä, päivällä aurinkoinen sää tuntuu pitävän olon virkeämpänä ja illalla valoisan aikaan jaksaa vielä puuhailla.

Valolla on tunnetut terveysvaikutukset: se helpottaa vuorokausirytmissä pysymistä, nostaa mielihyvähormoni serotoniinin tuotantoa elimistössä ja käynnistää iholla D-vitamiinin tuotannon.

Valolla on kuitenkin perustavanlaatuisempikin merkitys ihmisille, eläimille ja kasveille: sen saanti tukee ravinnon ja muiden perustarpeiden tyydyttymisen ohella merkittävällä tavalla meidän ihmisten ja muiden elävien kokonaishyvinvointia. Esimerkkinä toimii valon suuri merkitys keväällä syntyville eläinten poikasille: navetat, hevostallit ja lampolat tarvitsevat lamppunsa.

Valon merkitystä terapeuttisena tekijänä alettiin pohtia jo 1800-luvun loppupuolella.

Varsinkin lyhyistä talvipäivistä tunnetuilla pohjoisilla leveysasteilla ihmiset tuntuvat virkistyvän ja muuttuvan sosiaalisemmiksi päivien alkaessa pidentyä keväällä. Ihminen voi kiinnostua ihmissuhteistakin aivan toisella tavalla, kun toimintatarmoa on enemmän kuin syksyllä ja talvella.

Lähteet: Auringon valo virkistää mieltä, THL:n artikkeli 18.6.2014 Ross Horne: Natural Light and Health , kirjassa Health Revolution, 5. painos, 1997

Ihmisoikeus josta ei juuri puhuta (ainakaan tässä galaksissa)

Joskus on hyväksi lennättää mielikuvitustaan. Yritän nyt sellaista.

Kuvitellaan, että oma aurinkokuntamme olisi osa galaksia, jossa ihmisten ohella myös muiden lajien edustajia olisi siunattu puhelahjoilla. Nämä muut lajit voisivat olla eläimiä tai eläinolioiden ja koneiden yhdistelmiä, kyborgeja.

Koska galaksit ovat suunnattoman suuria auringon kaltaisten tähtien rykelmiä ja paljon laajempia kokonaisuuksia kuin maapallo ja sen eri kansat, jokaisella galaksilla olisi hyvä järjestää jonkinnäköisiä luentosarjoja galaksin elämänmuotojen avaamiseksi sen asukkaille.

Näitä luentosarjoja pitäisivät galaksin opettajakyborgit, jotka vastaisivat oman maapallomme kansankynttilöitä.
Miten he sinusta voisivat tiivistää galaksin yhden asuttajajoukon, ihmisten ihmisyyden?

Itse haluaisin, että he lähtisivät liikkeelle kaikkien ihmisoikeuksien äidistä ja toteaisivat muun muassa meidän omalle lajille muistutukseksi yhdestä suusta: Ihminen, sinulla on oikeus tuntea ja olla tuntematta.

…

Palataan sitten nykyiseen maailmankaikkeuskäsitykseemme.

Minusta tuota ihmisyyden perusolemusta, kykyä (ja samalla oikeutta) tuntea ja olla tuntematta, tuodaan esille liian vähän. Ainakin oikeutena.

Viimeistään valistuksen ajan jälkeen ihminen on nojannut järjen käyttöön toimintansa ensisijaisena perusteena, ja ”järkiratkaisut” ovat usein nykyihmisen tunne-elämänkin perustana.

Silti meille tunteville olioille olisi tärkeää kuunnella elämämme eri tilanteissa tunteitamme ja myös niin sanottua intuitiotamme, joka usein hämmästyttävästi ohjaakin meitä hyvään suuntaan, vähän niin kuin eläimen vaisto.

Myös ihmissuhteissa on tärkeää toimia omien tunteiden mukaan (toista kunnioittaen toki). Moni meistä tietää, kuinka helppoa meille ihmisille on vuorovaikutustilanteissa sortua pelkästään mukautumaan ja miellyttämään toista osapuolta, unohtaen itsemme.

Joskus on toki hyvä mukautua ja miellyttääkin. Mutta älä unohda omia tunteitasi ja tunteittesi kuuntelua, ihminen, kyborgi painottaisi ja heristäisi vielä sanoman vahvistukseksi ainoaa sormeaan.

Sekä Elliot-poika että E.T. tunsivat vuoden 1982 sci-fi -elokuvan loppukohtauksessa.

Jouluksi valmista?

Seksuaaliterveyden apuvälineet
Raskaaksi tuleminen, raskausaika ja vauvan saaminen
Lääkityksen mahdolliset vaikutukset seksuaaliseen haluun
Päihteiden vaikutus seksuaaliseen käyttäytymiseen

Yllä oleva lista on lista alaluvuista, jotka ovat autismin kirjolle etupäässä tarkoitetusta seksuaalihyvinvoinnin oppaasta minulla vielä kirjoittamatta.

Ja sitten on vielä aika loputon määrä oikolukua ja tekstin muokkausta ja  muun muassa tietolaatikoiden lisäämistä…

Loput kirjaan kuvitettavat aiheetkin on vielä toimittamatta kirjan kuvittajalle. Ne saatiin kuitenkin viime viikolla pidetyssä hankkeen kokemusasiantuntijaryhmän tapaamisessa hienosti kokoon.

Jouluksi ei siis tule kaikilta osin valmista, mutta kaikki luvut on sitten kirjoitettu. Kun teksti on viilaamisen osalta hyvässä vaiheessa, sen saa luettavaksi ja kommentoitavaksi hankkeessa toimineet autismin kirjon henkilöt ja mahdollisesti joku muukin.

Ja lopulta keväällä opas on sitten saatavilla kaikille (sormet ristissä, että kaikki menee suunnitelmien mukaan!).

Mutta nyt on vielä loppupuristuksen aika täällä Länsi-Pasilan kirjoitushuoneella, jonka ikkunasta on näkynyt kaikki vuodenajat.

Hyvää joulukuuta toivotellen,
Jonna

Missä vaiheessa seksistä tuli yleisurheilulaji?

Seksi on tänä päivänä liian usein suoritus. Siitä on tullut yleisurheilulajin kaltainen ponnistus, jossa mitataan suorituksen kestoa ja mahdollisimman onnistunutta maaliin tuloa. Varustuksella, jolla kilpaan lähdetään, on myös väliä.

Kaverini ovat hankkeen ajan vitsailleet minun olevan jonkin sortin Carrie Bradshaw -kopio (takavuosien Sinkkuelämää-televisiosarjan seksikolumnisti). Vitsailun lisääntymisenkin uhalla kirjoitan nyt tämän kirjoituksen. Seksin erottaa kilpailusta ja urheilusta moni hieno asia, ja niitä on meidän yhdessä puolustettava.

Mutta asiaan.

Harva ei ole se kerta, kun netissä seuraa etsivä ilmoittaa intiimien kehon osiensa mittoja tai mainitsee sanasen kestävyydestään petitouhuissa. Useimmiten hän taitaa olla mies. Katsantokanta on silti myös naisten keskuudessa hyvin yleinen, eli se että varustuksella on väliä, kun seksissä tavoitellaan pääsemistä tiettyyn tavoitteeseen.  Tavoitteena tietenkin pitkä, kummatkin osapuolet täydellisesti tyydyttävä akti, joka on vielä tyylipisteiltäänkin puhdas suoritus. Täyskymppi siis.

Naiset eivät pärjää yhtään paremmin. Moni hedelmällisyytensä vähenemistä tai katoamista miettivä nainen ilmoittaa kumppanilleen, että ”se on nyt tai ei koskaan”, kun tehdään se lapsi, ja maalimerkiksi suorituksen päähän asetetaan onnistunut hedelmöittyminen.

Missä vaiheessa seksistä tuli suoritus, jossa osapuolten aktin aikana läpikäymät lämpimät ajatukset toisiaan kohtaan, niiden herättämät tunteet ja paljon välittävät ihon hipaisut eivät merkitse enää mitään tai enintään hyvin vähän?

Noin kuukausi sitten televisiossa näytettiin dokumentti afrikkalaisnaisten saamasta seksuaalikasvatuksesta. Ohjelma käsitteli myös eri ikäryhmiin kuuluvien naisten suhtautumista seksiin.

Vaikka paikallisiin tapoihin kuului mm. naisten häpyhuulten venyttäminen kumppania enemmän viehättäviksi, paikallisten naisten kommenteista huokui vahva seksiin liittyvä ilo ja läheisyys.

Seksuaalikasvatustunneilla meillä koululaisille opetetaan seksin olevan kolmen eri tason – tunteiden, ajatusten ja biologian – yhteistulosta. Me aikuiset tunnumme unohtaneen opetuksen – eli seksiin olennaisina rakennusaineina liittyvät ilon, lämmön ja ihmisyyden.

Mihin on kadonnut (pelkän) hellän kosketuksen taika? Koska luulisi, että ilman sitä – ja varsinkaan sen kanssa – senteillä ja muilla mittayksiköillä ei ole yhtään mitään merkitystä.